Haikeetavaikeeta

Perjantaiaamulla sain ikäviä uutisia.

Perheessämme melkein 14 vuoden ajan iloa antanut pieni Kukka-koira nukkui ikiuneen. Sydän oli väsynyt eikä jaksanut enää lyödä. Kävimme hautaamassa Kukan "isosiskonsa" Essin viereen. Ikävä on kova, sekä Kukkaa että Essiä. Onneksi voin lohduttautua sillä, että kumpikin sai elää pitkän ja hyvän elämän, ja kumpikin sai kuolla rauhassa kotona tutun ja turvallisen ihmisen sylissä. Puolet iästäni sain viettää näiden ihanien kultamurujen kanssa, nyt on tosi tyhjä olo. Jäljellä paljon ihania muistoja, ja valtava ikävä. <3

Maailman rakkaimmat
Essi 14.03.1992 - 18.07.2008
ja Kukka 07.12.1998 - 28.09.2012
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Rahkapiirakkaa ja raitasukkaa

Viime yö meni taas migreenin kourissa, nyt sentää jo olo parempi. Tapsa vielä lepäilee kun oli viime yön töissä. Mä ahkerana pakkasin meille jo kapsäkit valmiiks et päästää lähtee maalle ku hän tuolta jaksaa heräillä. Aivan mielettömän ihanaa kun saadaan pitkä viikonloppu kun Tapsan ei tarvii mennä enää ens yöks töihi, on pekkasella. Josko sitte kerkeis tehdä jotai vähä työläämpääkin rakennuksella.

Sade hakkasi peltisiin ikkunalautoihin ja näkymä keittiön ikkunasta oli tällänen...

 
Ei se mitään, nyt on syksy. Ja mä kyllä ihan tykkään sateesta.

Mä mylläsin vaatehuoneen laatikoita ja löyty tällässet hullunräikeet sukkikset jokka piti tietty tempasta jalkaansa. Täs kotosal kehtaaki pöhveltää noide kans mut e mä vältsisti kylille lähtis, o noi se verta karnevaali-hörselöt. :D Ku mä e jostai syystä nii sukkahuosuista pidä, nii keksin leikata näist kärjet pois, ja pidän näitä ny pitkiksinä ku rupee jo olee nii kovin kylmät ilmat. Tälläilee "kätkettyinä" näide kans voiki lähtee kylille pörheltää ku ei ketää tiiä mitä mul o farkkuje alla. Itteeni voin si piristää ku yhtäkkiä muistan et 'Jaa juu mä laiti ne karnevaali-hörselöt!' :D

 
Koitin jotaki kivaa kikkailla "kodinhengetär-vaimona" ja keksin et tekasen persikka-rahkapiirakan ku jääkaapissa oli kermaviilejä ja maitorahkaa. Well, e mä si muistanu enää myöhemmi et se piirakka o edellee siel uunis ku häärin ja touhusin täs jotai muuta, ja tietty se si pääsi reunoista jo tummuu liikaa. Onneks ei sentä maistunu palaneelta ja kelpas Tapsalle ja Hannallekin joka poikkes käymää työmatkallaa.

Rahkapiirakka

4 lasia vehnäjauhoja

2 lasia sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa

2 rkl vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään, ja lisää joukkoon

250 g sulatettua voita/margariinia

Jaa taikina kahteen osaan. Vähän isompaan osaan (=pohjataikina) lisätään;

1 muna

1 lasi piimää tai 1 kermaviilipurkki

Taikina taputellaan pellille.

Täyte;

1 rahkapurkki ja

1 kermaviilipurkki 

tai 

2 rahkapurkkia

2 munaa

1 lasi sokeria

2 tl vaniljasokeria

sitruunamehua maun mukaan

Sekoita aineet ja kaada pohjataikinan päälle. Täytteen alle voi laittaa vielä esim. omenaviipaleita. Lopputaikina ripotellaan täytteen päälle.

Paista uunissa 200 asteessa kunnes pinta alkaa ottaa kaunista vaalean ruskeaa sävyä.

Mähä oon ite laitellu tota välil tollasii vuokiinki, pienentäny pikkase annosta tai tehy kaks vuokaa. 

Ja tuonne väliin oon iskeny persikkaa tai omenaa, josku jotai marjojaki. 

Nom nom nom! :)

Hyvää alkavaa viikoloppua kaikille!

Rustaili raitasukka herkkusuu Jeepu

Kuumaa kaakaoo, neuloosi ja sohvalle torkkupeiton alle selälleen maate. :)

Tapsa on tän viikkoo yövuorossa, ja mä saan vielä tän viikkoo oleilla rauhassa kotosalla. Ens viikolla alotan työt uudessa paikassa, ja oon siitä niin valtavan hyvillään, siellä on rakas ystävä samassa vuorossa, samalla osastolla. Työ itsessään on taatusti uutta ja erilaista mitä ennen, mutta eiköhän tuohonkin sitten opi, ainakin ajan kanssa.

Nyt yritän hissutella hiljaksiin tässä jotta Tapsa sais rauhassa nukkua. Pari koneellista pyykkiä oon pessy, tiskeihin en jaksanu vielä koskee... Ehkä ne siitä sitte vähä myöhemmin, nyt haluan pötkötellä tässä sohvalla ja kirjottaa tätä. :)

Alottelin neuloon uusia sukkia, valkkasin väriks vähän samaa sävyä mitä mun hääpuku oli, ja neulemalliks tuollasen "prinsessaneuleen", valepalmikkona oon kans kuullu puhuttavan. Ihan valtavan helppo ja aika nopsa tehdä jos on edes jonkun verran neulomisesta kokemusta, ja näyttää mun mielestä tosi kauniilta. Tota on kiva neuloo.

Mähän oon nyt opetellu neuloon vasta kolmisen vuotta sitte. Melkein parikytä vuotta meni niin etten sukkapuikkoihin koskenukaa. Sillon oli pakko opetella ku olin töissä ala-asteella koulunkäyntiohjaajana, ja siellä mun piti välillä sijaistaa käsityötunneilla. Mutta sillon se innostus myös sytty uudelleen, muistan miten hiplailin tohkeissani niitä Novitan syksyn uutuuslankoja. :D

Pikkulikkana ala-asteella mä neuloin ne pakolliset sukat mitä vaadittiin, mutta siihen se sit jäi. Mua opettanu ala-asteen kässämaikka onnistu kyl musertaan sen pienimmänki innostuksen rippeen kaikenlaisiin käsitöihin, yläasteellaki menin teknisiin töihin ku en tykänny YHTÄÄN tekstiilitöistä. "Mites sä siinä oikein nojailet, ei niitä kauniita neuleita noin huonossa asennossa tehdä... No eipä susta ainakaan mitään kutojaa tule!" Näkispä se samainen aikoja sitten eläkkeelle jäänyt mamma mut tätä nykyä; neulon sohvalla selällään maaten ja väitän vielä että mun tekemissä sukissa on silmukatkin kohdillaan, ja ne näyttää siisteiltä ja käsiala on tasasta. Anoppi aina sanoo että "Niin ne on taas ku koneella tehdyt, niin sileetä!" :D



Näiden sukkien mallin on rakas ystävä löytäny josku internetin ihmemaasta, ja en kyllä yhtään osaa sanoa mistä sen löytäisi. Voisin oikeestaan tähän kyl kirjotella jos joku tykkää siitä sitte ottaa ja neulasta. :)


5:llä jaollinen valepalmikkosukka

Lanka Novitan 7 veljestä, tai joku muu samankaltainen
Puikot 3-4, tai käsialan mukaan

Luo 51 (jaollinen 5:llä + 1s) silmukkaa, ja jaa silmukat sukkapuikoille tasan, jättäen ylimääräisen silmukan viimeiselle puikolle. (Helpottaa neulomista jos puikoilla on 5:llä jaollinen määrä silmukoita 10+15+10+15) Vaihda ensimmäinen ja viimeinen silmukka keskenään ristiin, ja aloita neulominen.
1.krs  * 3 o 2 n * ja neulo viimeiset kaksi silmukkaa nurin yhteen, jolloin puikoilla on 50 silmukkaa.
2.krs * nosta 1 silmukka, neulo 2 oikein, nosta neulomaton silmukka kahden neulotun yli, neulo 2 n *
3.krs * neulo 1 o, ota lankakierto puikolle ja neulo 1 o, neulo 2 n *
4. krs * neulo 3 o, 2 n *
5. krs * neulo 3 o, 2 n *
Jatka kierroksia 2-5 yhteensä 7-10 (varren pituus) kertaa.
Kun varsi on neulottu, jaa silmukat neljälle puikolle siten, että siirrät yhden silmukan puikolta 4 puikon 1 alkuun (nurja silmukka) ja samoin puikon 2 lopusta puikon 3 alkuun (nurja silmukka).
Tee kantapää puikoilla 3 ja 4. (Voit tehdä kantapään haluamallasi tavalla, malliin sopii yhtä hyvin perinteinen kuin tiimalasikantapääkin.)
Kun kantapää on tehty jatka sukan neulomista niin, että jalkaterän päällipuolelle tulee valepalmikkoa, ja pohjapuoli on sileää neuletta. Tee teräosaan 7-9 mallikertaa, tai sukan koosta riippuen enemmänkin.
Tee lopuksi kärkikavennukset puikkojen 1 ja 3 alussa, sekä puikkojen 2 ja 4 lopussa. (Neulo puikkojen 1 ja 3 alussa ensin 1 oikein, ja sitten kaventaen kaksi oikein yhteen. Puikkojen 2 ja 4 lopussa (kun puikolla on neulomatta vielä 3 silmukkaa) kaventaen kaksi oikein yhteen ja sitten 1 oikein.)


Suunnilleen jotensakin noin se pitäisi onnistua. :) Ite oon kyllä tosin luonu 60+1 silmukkaa, mun on käsiala sen verta pienempää, ja oon tehny varttakin joskus 15 mallikertaa ku oon halunnu siihen hiukan enempi pituutta. Tykkään kyllä tosta mallista kovasti, se on vaa nii simppeli ja näyttää niin nätiltä. Mielekkäitä neulomisia kaikille, mä itekin kaivaudun peiton alle ja nappaan kutimet käteen.

Ai nii ne tiskit!
No josko mä eka vähä matkaa neulon, ja si meen reippaana tiskaan...

Rustaili neulootikko-Jeepu

Väsynyttä maalarinteippiä ja riehakkaita tarrakirjaimia

Uusi lukija löytäny meidät, tervetuloa ja kiitos Miskis!

Viime viikonloppu vierähti taas maalla, ihan liian nopeasti, niinhän ne aina.

Tulevan makkarin seinä on edellee kesken ja edellee läikikäs, mutta kyllä me jotain pientä sentää saatii aikaan. Ja ihan hyvä mieli tästäki projektista jäi, kaikki pieniki tuntuu välillä niin valtavan isolta ja merkittävältä. Ja ens viikoloppuna jatkuu taas. :) Sitä odotellessa...

Perjantaina ei paljoa ehditty ährätä, mutta sen verran sain aikaan, että virittelin maalarinteipit makkarin seinälle noiden paneelien reunoille jotta aamulla pääsee suorilta maalailuhommiin. 

VIÄLÄ MITÄ!

Mokomat ryäkäleet oli kans päättänee ottaa ehtoon ittellens ja aamulla näky oli tämä;

 

Kyä mua hippasen hymyilytti ku rupesin niitä laitteleen toistamiseen, ja aattelin et saas nährä mitä tästäki viälä tulee. Noh, eipä sitte tullu kovi hyvä. Tai niin no, lopuks kuitenki käänty hyväks. 

Mutta siis ko siinä sutikoidessani noita mustia välejä, (joihin oli siis noita harmaita maalatessa päässy välillä vähäse lirvahtamaa maalia) kattelin et toi teippi on kyä tosi löysää ja huonoo ja irtoilee vaa, tuntu ettei siitä hommasta meinaa tulla yhtää mitää ku koko aja ne alkaa repsottaa ja se harmaide valumie korjailu tuolta mustista pienistä väleistä alko olla melkosen mahdotonta. 

Ku Tapsan kans otettii niitä väsyneitä maalarinteippejä pois, nii siinä kyl meinas vaimolta kyyneleitä virrata. Koko maalailu meni ihan pilalle, ne teipit päästi allensa maalia, ja seinä oli ihan suttunen ja pilalla. Hetki siinä pölvästeltii kunnes si keksittii et ei auta, pakko si vetää siihe tahallisesti sellaset raidat paneelie reunoille. Eikä siinä si mitää muuta ko pontevasti uudet teipit vaa seinää (parempilaatuset, voi KYL-LÄ!) ja suti ja töpöttelytela käyttöö.

 

 Valmis seinä näytti aikalailla samalta ku aiemminki, mutta nyt mustat raidat oli hiuka leveemmät, ja jotenki tuntu et siitä tuli hiuka ryhdikkäämpi, ja nuo eri harmaan sävyt erottuu paremmin toisistaan.

Sitte piti päästä hiukan tuunaamaan sitä seinää vielä lisää.

Ostin josku aikoja sitte Honkkarista tollasen sisustustarran missä oli noita tekstejä.

Mutta voi voi sentää ku osa kirjaimista oli taittunu ja vinossa ja kaksinkerroin.

Sentää saatii ne jossainmäärin suoraan seinälle. 

Ja ku kallistaa päätä ni ainaki si näyttää iha hyvältä. ;D

 

 

Tolta ne näytti, Laugh often tykkää hiuka vinoilla ja kenottaa, mut se o varmaa sen luonto vähä semmone, ilmankos si hiuka naurattaaki.

 

Mustalle seinälle lyötii vielä muutama mein hääkuva, ja tittididii, siin se si oli. Tykätään.

Noihi läikkäkohtii kikkaillaa myöhemmi jotai perhosen tapasta.

 

 Ikkunaväli piti vielä pullottaa ku muistin nuo Tiimarista vuosia sitte ostamani kaposet pullot, ja tuntu et niide väritki sopii mei makkariin aika kivasti.

Ku makkarin puolella saatiin sen hetkiset systeemit valmiiks, nii siirryin ikkunanpesu-urakkaan. 

Osan olin jo aiemmin ehtiny käydä läpi, mut muutama oli vielä pesemättä.

Urakka eteni yllättävänki hyvin ja nopeesti kun mä pyyhin karmeja ja pesin ikkunoita, ja Tapsa imuroi niistä suurimpia pölyjä ja seittejä pois, ja laitteli tiivistenauhoja valmiiks. 

Ja tottakai mun piti olla lykkäämässä jokaisee ikkunavälii noita värillisiä lasipulloja! :)

Muttako ne näyttää mun mielestä niissä niin kivoilta!

 

Tuossa ikkunoiden takana on pari niin isoo kuusta että ne varjostaa aika paljon, otetaan ne siitä käsittelyyn sitte josku talvemmalla ku siellä on muutama muuki puu kaatouhan alla.

Me tultiin just puolen tunnin juoksulenkillä tuolta sateesta, nyt äkkiä kuumaan suihkuun ja sitten vähäsen kuumaa kaakaoo ja pian nukkumaan.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!


Rustaili Jeepu, kuin uitettu koira

Harmaita sävyjä, tiivistenauhaa ja muutama pullo.

Voi miten kiva yllätys oli nähdä kaksi herttaista naista liittyneinä lukijoihin! Kiitos Eliisa ja Sirutuuli!

Viime viikonloppu vietettiin taas rakennuksella, ja saatiin seinäänkin lisää eri sävyjä.

Tuossahan oli ensin ne siniset lastulevypaneelit, me maalattiin ensin kynäruiskulla nuo välit mustiksi, ja sen jälkeen nuo paneelit valkoisiksi.

Valkoiseksi tuota seinää ei kuitenkaa aiottu jättää, joten Tapsa tarttui "porakonevispilään", ja Jeepu pikkulusikkaan. :)

 Siinä sitä sitten alettiin etsiä sopivan sävyistä harmaata.

"Paljoko sä ny oot laittanu, montako lusikallista?"
"E mä oikee tiiä ku e mä oikee o laskenu... Mut laittasko viäl hiuka?"
"Juu laita vaa."

Kyllä se si alko pikkuhiljaa hiuka harmaansävyseltä näyttää, ja alettii maalata ekaa lastulevypaneelia.
Sitten sekoteltiin taas hiukan lisää mustaa siihen harmaaseen, ja saatiin astetta tummempaa jolla mentiin seuraava paneeli. Sen jälkee taas vähäsen lisäiltiin mustaa...

...ja maalattiin seuraava paneeli...

 Ja sitä seuraava...

Mä jaksoin joka kerta fiilistellä tätä näkymää ku sekotettii väriä, toi pinta oli nii hienon näkönen, tuli iha mielee jokku kokeilut ku josku tein marmoroitua paperia.

 Tää kuva on otettu vaan hetki ruoka- ja käsienpesutauon jälkee. :D

 Tältä se seinä sitten näytti kun kaikki eri harmaat oli saatu "telottua" pintaan. Tommone värikartta. :)

 Mutta voi surkeus ja epätoivo, LÄNTTEJÄ! (jotka tosin ei joka suunnasta kauhee hyvin näy, mutta silti, LÄNTTEJÄ!)

Meillähän ei o enää mitää toivoo saada sekotettua täsmällee samoja sävyjä uudestaa et saatas noi läntit peitettyä. (Joo siis, me EMME jättäneet jokaista värisävyä talteen, sekoitettiin aina uus sävy siihen edellisen päälle tummentamalla sitä vähäsen. Ja siis, voi KYLLÄ, jos enää koskaanikinämilloinkaan sävyttelemme yhtään mitään, niin jätämme kutakin sävyä talteen riittävän määrän jotta sillä voisi teloa koko alueen uudelleen.) :D
Siis tuohon on maalattu sen sinisen päälle ensin valkoisella kaks kertaa, ja sitten kullakin harmaalla sävyllä kaks kertaa. Mutta nyt mietitään miten peitetään noi läntit. Sisustustarroja on mietitty, mutta sopivia ei ole vielä ainakaan toistaiseksi löydetty. Tosin, ajatuksissa kytee jo jotakin ideaa... Laittelen siitä raporttia myöhemmin kun päästään toteutuksen asteelle.


Me on haluttu säästää jotakin vanhoja juttuja mitä meillä on talossa jo valmiina, esim. ikkunat. (Se mitä niitä nyt on, lisäksi laitetaan uusia kunhan saadaan tehtyä seiniin niille ensin sopivat koloset...)
Yhdellä seinällä on ylhäällä rivissä kahdeksan ikkunaa, ja ne me halutaan jättää siihen olemaan. Aloittelin pesu-urakkaa, ja sain kahdeksasta kaks ikkunaa imuroitua, karmit harjattua, karmit myös pestyä, ikkunatkin pestyä, tiivisteet viritettyä paikoilleen, ja pullot aseteltua riviin. Waaaau. Viäl niihi kuutee muuhu tää sama show. Jei. :) Maalipinta uusitaan vasta ensi kesänä, ja samalla rapsutellaan vanhoja maalijälkiä ikkunapinnoista pois, nyt saa riittää vaan peruspesu ja tiivisteet talveksi.

(Tuossa vaiheessa kun tätä vihreäpullo-ikkunan kuvaa räpsin, niin oli vielä sisempi ikkuna pesemättä, mutta nyt on kyllä viritetty jo paikoilleen sekin.) :)

Ilta meni taas niin pitkälle, että palatessa oli jo pimeää ja märkää. Vettä ripsotteli, mutta suhruiseksi käännetyn objektiivin ansiosta kaupunkikin näytti kauniilta, ainakin kameran näytöllä. Kuitenkin täällä odotellaan jo ensi viikonloppua ja ikkunaurakan jatkoa. Pääsee taas maalle. <3

Väsyneenä mutta onnellisena kirjoitteli Jeepu

Korvakorujen säilytystaulu

Mä elelin monen monta vuotta niin, että korvissa oli aina samat korvikset, kirurginterästä olevat lävistyskorut. Niitä sitte aina vaan puhdisteli ja hoiteli. Reilu vuosi sitten jouduin pään magneettikuvaan migreenini vuoksi, ja kaikki korut piti ottaa pois. Sitä näpertelyn ja rävellyksen määrää... Magneettikuvauksen jälkeen en laittanut koruista takaisin kuin kaksi mielestäni kivointa, Tapsan avustuksella. Kumpaaki jänskätti puristusotteessa olevat pihdit mun korvalehdessä. :) Vaurioita ei tullu kummalekaa osapuolelle, mutta päätin lähtee korviskaupoille. Ja siitä asti niitä korviksia o tullu ostettua lähes jotakuinki melkee aina ku jossaki mieleiseni näen. Myös kavereilta oon saanu joitaki ihanuuksia lahjaks, ja jonku verra oon iteki korviksia tehny. 

Mulla oli muutama kannellinen purkki joissa noita ihania korviksiani säilyttelin. Aina sai käydä kaikki purkit läpi ku ois halunnu jokku tietyt laittaa, eikä sitä si tietenkä muistanu mihi purkkii ne oli lykänny. Nehä oli aina iha sotkussa ja kii toisissaa ja toine pari kadoksissa ja voih, ties mitä. Yhtenä päivänä sitte vaa väsyin siihe niitte selvittelemisee. Siitä se ajatus sitte lähti.

Talolta löyty vanha hiukan osumaa ottanu, mutta nätti kehys.

Isin lapsuudenkodin pihassa on iso suuli, ja siellä vanha kanala josta sain palasen kanaverkkoa.

Tapsa autto mua puristamaa ja väänteleenkäänteleen verkon kehyksien sisään kiinni.

Sen jälkee sain tarttua pienee pensselii ja maaliin...

Sutikoin ja tupsuttelin maalia kehykseen ja myös verkkoon, ja tältä se näytti valmiina.

Ja eiku ripustelemaan korviksia kiinni!  Nuo valkoset pitsiset on muuten ite tehdyt.

Tälläsenä tää nyt roikkuu seinällä, ja tykästän kovasti. Siitä on aina kiva valkkailla mieleisiänsä ja mallailla mitkä millonki sopis. 

-Jeepu-

Makkarin maalausta ja kärpäsiä kaakaossa.

Viime perjantaina lähdettiin sateen ja ukkospilvien saattelemana kohti "maalaispitäjän toimipistettämme".  :D Siellä peltojen ja metsien keskellä on talo, josta Tapsan kanssa remontoimme itsellemme kotia.

 Ensin me vaan kitattiin ja hiottiin, kitattiin ja hiottiin ja kitattiin ja taas hiottiin.

Sitten sain lopulta tarttua rätteihin ja maalarinpesu-aineeseen, ja pyyhkiä seinäpintoja. Maalarinpesun jälkeen seiniin piti sutikoida äärimmäisen pahalta haisevaa tartuntapohjamaalia. Onneksi Tapsalla oli antaa mulle kunnollinen hengityssuojain, muuten ei olisi mun hommistani tullut mitään, se haju olisi äärimmäisen suurella todennäköisyydellä laukaissut migreenikohtauksen. Mutta sen maskin ansiosta sain maalailtua ja se tuntui kovin mukavalta.

 

Tältä huone näytti ovelta katsottaessa. Noi valkoset läntit tolla sinisellä seinällä on kitattuja ruuvien reikiä.

 

Tuohon "puu"paneelin päälle maalasin ensin sen tartuntapohjamaalin joka sattuneesta syystä oli valkoista eikä mustaa. Luotto-liikkeestä ei löytyny mustana, mutta herttainen myyjätäti vakuutti ettei värillä väliä tuossa vaiheessa, kyllähän se peittyy lopullisen värin alle.

Ja seuraavana päivänä tosiaan jatkoin siihen valkosen päälle Sointu sisustusmaalilla mattapintaista mustaa. Ja tarttuihan se, yllättävän tasainen jälki jäi jo ensimmäisen maalikerroksen jälkeen.

Viereinen sininen seinä koki samalla myös pienimuotoista "makeoveria". Tapsa maalasi kynäruiskulla ja vähäsen myös sudin kanssa noiden lastulevy-paneelien väliset raot mustaksi.

 

Siinä vaiheessa näkymä huoneen ovelta oli tälläinen.

Kunnes sitten sininen seinä peitettiin valkoisella maalilla... :) Se ei tosin tuu jäämään valkoseks, mutta pitää pohjalle ensin laittaa pari kerrosta ettei sitte viimesin sävy o iha läikikäs ja laikukas. 

Me mietittiin eri värivaihtoehtoja sillon suunnitteluvaiheessa, ja kumpiki haluttiin aika simppelit ja selkeet sävyt. Sitte keksittii et josko vaa iha valkosta ja mustaa, ja jotaki siitä väliltä, harmaata. 

Toi mustaha saattas olla melko rajuki, ja varmasti näyttäs iha erilaiselta jos alla ois iha silee tasanen seinäpinta, mutta jotenki se on NIIIIIN hienon näkönen tossa "puu"paneelissa. Se musta väri saa joteki hienolla tavalla vähä särmää tosta paneelin pinnan muodosta. Näyttää elävämmältä. :) Tykkään! Ja kyllä Tapsa kehu sitä myös, useammankin kerran.

Iha vaa vertailun vuoks laitin noi kuvat tohon, jopa ton valkoseks maalatun oviseinän jossa tosin tartuntapohjamaalin päällä vaan yks kerros vasta.

Oon tosi tyytyväinen noihin seiniin jo nyt, ja maltan tuskin odotella ens viikoloppua, että päästään taas maalaileen. :)

Sitte saadaanki miettiä millasia lattia- ja kattolistoja halutaa laitella. Lattiaan meillä on jo laminaatit ostettuna, kattoon vielä etsitään alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen uusia paneeleita. Todettiin, että vanhan katon maalaminen olisi ollut lähinnä vain saattohoitoa. :)

Välillä katottiin elokuvia ja juotiin kuumaa kaakaoo ku odoteltii maalien kuivumista. 

Yhhyh ku kohtasin ällötävän yllärin! Eka luulin että kaakaon pinnalla on pieni läntti jauhetta joka ei o vielä sekottunu ja sulanu. Toi epämääränen läntti paljastuki kärpäseks. Kun otin tästä episodista kuvaa, niin tän traagisella tavalla (kuolinsyy; elävältä kylvetetty keittämällä) menehtyneen kärpäsen ystävä tuli jättämään jäähyväisiä! (Enempää kärpäsiä ei vahingoitettu tätä kuvatessa.)

Odottelemme uusia remppailupäiviä, ja hieman hillitympiä kaakaohetkiä.

-Jeepu-