Kuulumisia toukokuun alusta...

 Ihanaa miten on jo ollu niin aurinkoisia ja lämpimiä päiviä!
Vaikkakin mukaan mahtuu myös niitä pilvisiä päiviä, lumi-/räntäsateita ja hyytävän kylmää tuulta...

Juurikin sellanen lumisadepäivä osu kohdalle sillon kun kuvailin näitä lasipulloja, mutta kyllä siellä vaan hiukan vihertääkin... :)

Juuri tuosta sinipulloikkunan näkymästä ollaan nyt hiukan harvennettu puita, ja lisää tullaan harventamaan kunhan keritään ja jaksetaan. Näkymä pihalla on melkosen villi nyt kun risuja on siellä täällä, mutta kait se siitä pala kerrallaan saadaan kuntoon tuo piha.

  

Näkymä pihalla on nyt vähän tämmönen;

Mutta voi miten mua inspiroikaan toi näkymä joelle! Vielä on paljon paljon paljon puuhaa, mutta takapihalla on ihanaa kun sinne illallakin vielä aurinko yrittää kurottaa... :)

Virittelimme hiukan kukkapenkkiä tontin rajalle, siellä jo muutama muratinkränä urheana sinnittelee henkensä pitimiksi... :) Ja siis tarkotus ois tohon semmossia luonnonkasveja laitella, saavat rauhassa levitä siellä.
Ja muuten tuo linnunpesä löyty (tyhjänä!!!) siitä koivusta joka kaadettiin, niin halusin sen sitten säästää ja iskin ainakin toistaiseksi tohon kukkapenkin laitamille. Katsotaan jääkö siihen vai keksinkö jotain muuta sille.

Lupiineja löyty tämmönen "mätäs", ja tietty ne piti pelastaa ja heittää kukkapenkkiin. :)

Mutta minkähän mahdollisen alkuja ne nämä on? Muutama siellä täällä törröttää, en vielä viittiny repiä pois ku jos onki joku hiano, mut kai nää jotai rikkakasveja on vai..? Ku eihä mei penkissä mikää muu kasva! :D
Tunnistaako joku mitä näät on? Pitäsköhä ne vaa repiä pois...

Nii juu, kaadettiin se koivu. Mä niin tykkään kun se on tommonen vähä neliön mallinen. Siihen sitte rungon päälle jotaki, mut tohon viereen maahan istutettiin kahta erilaista kukkaa. Ja heh, kummankaa nimee en tiettykää muista. Mutta toivon kovasti että ne siinä säilyy ja kasvaa ja menestyy ja viihtyy eikä kuole pois.

Tämmösset jo vähän availi nuppujaan tuolta toisesta kukkapenkistä. Siinä maa on niin kovin kivistä ja kuivaa, että oon siihen laittanu tämmösiä maanpeitto-kasveja, mitälie kalliokasveja ovat. Aika kivasti osa on levinny, toivottavasti muut ottaa mallia! :) Laitan siitä myöhemmin kuvaa kun ehdin sitä vähän kaunistaa...

Se ihanasti kurotteleva ilta-aurinko todella inspiroi mua. Ja ihana joki.

Tapsaa inspiroi grillikauden avajaiset. xD

Mitähä mä oo viimeks kertonu mein juoksuharrastuksesta? Oonkohan mä kertonu ylipäätää mei juoksuharrastuksesta? :)
Noh. Keväällä 2012 keksittiin alkaa yhdessä käydä pienillä hölkkälenkeillä. Lisättiin aina vähän kerrallaan juostavaa aikaa ja matkaa, ja lopulta kesällä juostiin yhteenmenoon ilman välikävelyitä puolta tuntia kerrallaan, neljää kilometriä. Sitten juoksuharrastus hiipui ja jäi kokonaan syksyn ja talven myötä. Ja voi miten se harmitti! Nyt vuoden alusta aloiteltiin uudelleen. Talvi kun oli mitä oli, se mahdollisti hienosti juoksemiset kun ei ollut pakkasta, ei lunta eikä liukasta, muutamaa poikkeuskertaa lukuunottamatta.

Nyt villitys on vaan kasvanut, ja voi hyvin! :)
Nykyään koitan päästä kolmesti viikossa juoksemaan. Joskus menee puoli tuntia, toisella kertaa 5 kilometriä, vähän vaihtelevasti, miten milloinkin ehtii ja jaksaa. Joku sunnuntaiaamu Tapsa lähti juoksulenkille mukaan (välillä käyn yksin tai Hanna-ystävän kanssa kun Tapsa on 3-vuoron vuoksi eri aikaan kotona kun minä) ja juoksimme ekaa kertaa 6 kilometriä yllättäen itsemmekin. Voi miten kiva mieli siitä tuli!

Vappu-torstaina lähdin aamulla lenkille ja jätin Tapsan nukkumaan kun oli niin kovin väsynyt. Alkuun väsytti itseänikin niin kovin, että mietin juoksevani vain 12min ja palaavani takaisin kotiin. Totesin pian etten viitsi edes yrittää juosta reippaasti jotta saisin hyvän matkan siihen 12minuutille, ja jatkoin vain hölköttelyä. Ajattelin kääntyväni takaisinpäin viimeistään kolmen kilometrin maamerkiltämme, mutta sitten päätinkin jatkaa lenkkiäni toisen kautta, joen vastakkaisen puolen teitä pisin takaisin. Olimme ajaneet autolla sieltä kahdesti, ja kuvittelin muistavani reitin josta arvioimme kertyvän yhteensä vähän vajaa 7 kilometriä. Ajattelin juoksevani kuusi, ja käveleväni lopun matkaa takaisin talolle. Taivas aivasti räntää niskaan, ja yhtäkkiä kuuden kilometrin jälkeen tie ei enää näyttänyt ollenkaan tutulle. Sitkeästi kuitenkin jatkoin hölkkää eteenpäin, kunnes tajusin kääntyneni liian aikaisin tienhaarasta ja juoksevani jonkun talon pihaan. Jonkinsortin riemukaaren siinä vetäsin ja koitin juosta reippaasti pois. Onneks siitä sitten pääsi pian jo tutummalle ja isommalle tielle. Totesin ettei puutu enää kun 300 metriä jotta tulisi 8 kilometriä täyteen, pakkohan se oli juosta. :)

Tapsa naureskeli kotona että kyllä vaimo ois selvinny lyhyemmällä lenkillä jos olis vaa malttanu pysyä reitillä. :) Mutta että 8 kilsaa!

Tassu voi hyvin ja nauttii huomiosta.

Nyt kello on kerenny jo niin myöhäselle, että emännällä rupee silmät lupsuun.

Hyvää yötä, kaunista huomenta...

-Jeepu-

Kevättä ja neulooseita.

Ollaan maalaistoimipisteellä koitettu hiukan laitella pihalla paikkoja kuntoon, hitaasti mutta varmasti. Puita ois edelleen kaadettavaks, tosi isojakin osa, haravointia ja siivoilua riittää. Ja aion myös jonku verran laittaa jotai kukkahässäkkää vähäsen, pientä kaunistusta ja piristystä. Noh, ihan vielä ei o niiden aika. :) Plus et pitäs varmaa saada raivattua niilleki eka tilaa. :)

Hiukan siinä siivoillessa mietittiin sopivia paikkoja kukkamaille, ja voooooi ku takapihan ojan vierellä näky ihania kevään merkkejä! :D

Tein aiemmin kukkamaan johon laitin kivikkokasveja ja kolme tollasta ämpäriä, kiviäkin... Ja siellä ne näkyy selvinneen, mutta voi hyvän tähren miten sieltä jo puskee rikkaruohoo... Repelen niitä tossa tänään myöhemmin, ja sit josain vaihessa kesän mittaan laittelen tohon vähän lisää noita kukkia. Saavat siinä sitten kituuttaa. :) Ei vaan, aika kivasti näky osa kukista tuuhentuneen ja vähä levinneen, kai ne siitä valtaavat alaansa. Laitan myöhemmin uutta kuvaa ja juttua ku saan tota vähä sievempään kuntoon.

"Kuule Jeepu ku mä en voi sulle tässä nyt kynsiviilaksi muuttua!" Onneks sentää Tapsa oivalsi hakee autotallista vähäse järeempää viilaa ja sillä sit vetelin kleehaleet sileeks ja taas mentii. Kylä maalla o mukavaa! :)

Neuloonki oon ehtiny vähäsen, ikävän vähäsen, mutta sentää ees vähäsen. :)
Tommosta ihanaa lankaa löyty, ja työstin itelle iha perussukkaa.

Jollaki tuo sudenkorento-rakkaus senku syvenee vaa... :)

Ja kun nuo raitasukat valmistu ja tippu puikoilta, nii alotin uutta projektia, tommosta ruutuhärdelliä.
Lanka o ite värjättyä.

Tuosta näkee hippasen paremmin tota kuvioo.

Tämä sankari se tulee herättään joka aamu kehräten ja puskien ja poukkien ees taas mun yli ku koita kääntää kylkee ja jatkaa unia. Ja siinä sitte kehrätää tyytyväisenä ku oon lopulta luovuttanu ja noussu ylös.

Käytiin Tapsan kanssa juoksulenkillä harjulla, pururadalla. Sen jälkeen oli pakko päästä vähä napsiin kuvia luontopolkujen varsilta.

Paluumatkalla iskin silmäni tuohon ihanaan ruostuneeseen lukkoon!

Heinät tanssi tuulessa...

"No ny ne pelästy!"

Tuo pariskunta oli rohkee, kaikki muut lähti, ne jäi vierekkäi jurottaa tuoho ja katteli ku me mentii ohi. :)

Semmossia raportteja tähä välii.

Ny hiuka lämmintä päälle ja saappaat jalkaa ja pihahommii.

-Jeepu-

Kukkapenkin ylläripyllärit.

Lomafiilis ois jo valtava, mut vielä pitää ens viikko ahertaa, vieläpä iltavuorossa.
Mutta SITTEN on luvassa kaks viikkoo yhteistä loma-aikaa. 

Ensin touhutaan viikon verran talolla, ja sitten suunnataan Helsinkiin lomailemaan.

Kaupasta tullessa oli pakko pysähtyä ostamaan hiukan mansikoita.

Kotona sitten herkuteltiin rahkaa, mustikoiden ja mansikoiden kanssa.

Nom nom nom... :)

 

Vanhoista värjäilyistä on jääny vyyhtejä kerimättä, 

piti ottaa sekin projektiksi, LOPULTAKIN.

Vaikka kyllä niitä sinne vielä jäi, muutama vyyhti...

Voi miten mä niiiiiin tykkään näistä väreistä!

Saa nähdä miltä näyttää valmiissa neuloosissa, sitten joskus... :)

 Kun mä ahersin päivisin töissä, kävi Tapsa talolla hääräilemässä.

Yhtenä päivänä sain multimediaviestillä kuvan Tapsalta kauniista kukasta, 

en ollu aiemmin nähny semmosta. Isompi yllätys oli se, 

että kyseinen kukka oli kuvattu mun kukkapenkissä!

Kukkapenkki on joutunu melkosen myllytyksen kohteeksi, 

kahdesti on tullut tosi kova rankkasade, 

toisella kerralla se kesti puoli tuntia ja aiheutti pelloillekin tulvia, 

toisella kerralla satoi myös rakeita.

 Kukilla oli melkomoinen haaste selviytyä moisesta piiskauksesta.

Toiset on sentään jo vähän saanu uutta vihreää väriä,

mutta rankkasade ja rakeet vei kukat ja hennot varret lepäävät vieläkin pitkin maata.

Näät mehikasvit on kyl yllättäny, niistä sohottaa kaikista tollaset pitkät töröt 

ja töröjen päissä kukat, tai aukeemassa olevat nuput.

Mu vaa pitäs olla aika ahkera noide rikkaruohojen suhtee.

Miten niitä tuntuu änkeevän sieltä vaikka ja kuinka,

ja jos jonkunlaista. Nokkosia ja maitohorsmaa mitälie vehkaa...

Appi-ukko oli löytäny mulle hauskan vanhan emalisen kannun.

Harmiks pohjassa oli pikkunen reikä, mutta ku Tapsa veisteli muovipullosta 

sinne sisälle sopivan kokosen töötin, nii sehän on kovin ihana kukkamaljakko!

 

Naurakaa usein!

 Hauskaa viikonloppua kaikille!

Me lähdetään elokuviin katsomaan Teräsmiestä. :) 

-Jeepu-