lauantai 24. toukokuuta 2014

Ihana kaunis kesä!


Heräilin aamulla jo aikasin ilman herätyskelloo, 
jätin Tapsan nukkuun
ja hiipparoittin hiljaa pihalle kameran kanssa.

Voi kesäaamut ja valon määrä!



Vähän aikaa oli pakko ahkeroida kukkapenkin kimpussa ja repiä rikkaruohoja pois.



Aika episodi oli että sain tän kuvan otettua,
(ei kyl mu tarttis päästä vieläki hiuka korkeemmalle...)
mutta sain kuin sainkin tallennettua pienet pesässään.



Kauniita kesäpäiviä kaikille!

-Jeepu-

lauantai 10. toukokuuta 2014

Pihahommia.


Me ollaan Tapsan kanssa hiukan siivoiltu ja järjestelty pihaa. Haravoitu nurmikoita ja raksittu oksia, poltettu roskia ja  istuteltu kukkia.

Huomattii Jyskin mainoslehtisessä pihakaluste-tarjous kahdesta tuolista ja pöydästä, 40e. Aateltii et mikähä rimpula mahtaa lienee, mut aateltii käydä kattoo ja ku koottuna nähtii ja todettii et onki iha ok, nii päätettii ostaa. Samalla sit mukaan tarttu tarjouksesta lyhtyjä, 4e/kpl. Samoja ois ollu mustina, mut ajateltii noiden valkosten näkyvän kivammin ja sopivan paremmin luontoon puun oksille.

Ihan tyytyväisiä ollaan, vaikkei nuo ny kuvassa ihmeemmin näykään...






Tietty ton Tassun piti kans tulla tonne pölvästeleen ja esiintyyn... :)



Tohon kannon eteen muuten kans kylvin siemeniä, ketoneilikkaa. Aattelin et se vois olla tuossa semmone kiva ku siin o aika kuuma paikka ja aurinko porottaa tuoho. Sit sen ens kesänä näkee jos sielt jotai horsmaa nousee et viihtyykö siinä vai kuoleeko pois.



 Lupailin laittaa uutta kuvaa tuosta kalliokasvi-kukkamaastani ku saan sitä vähäsen siivottua. Projekti o edellee vähä vaiheessa, mut sentää sain rikkaruohot revittyä ja pari kuollutta kränää otettua pois. Ja muutama uus tuoho on kans istutettu nytte, toivottavasti viihtyvät ja leviävät ja täyttävät koko maan. :)



Tässä kuvassa vähän kenollaan kylläki, mutta eniveis, näkyy toi koko kukkamaa. Kyl siinä o viel kukilla tilaa turvota. :) Tänä kesänä en vielä viiti niitä jakaa ja levittää, mutta sit ens kesänä ajattelin laitella niitä hiukan osiin ja levittää toisistaan erilleen, ni saavat siinä si taas tilaa rauhassa levitä.



Sain työkaverilta kans kukkia, muunmuassa tämmösiä erilaisia kalliokasveja, toivottavasti nekin tässä sitte viihtyy ja kasvaa ja leviää, ku niitähän saa si myöhemmin siirreltyä ja leviteltyä muualleki.










Tämä ainaki oli aika hyvin levinny ku viime kesänä vasta istutin ekat ja nyt jo ne oli melkeen kolminkertaistanu kokonsa.





Tämmössiä mehikasveja mulla on tossa useempaa vähä eri näköstä, mut voi kun nää nyt kasvais ja viihtyis ja selviäis ni mä si ens kesänä niitä hiuka erottelisin ja levittelisin...






Ja siellä heilu jo yks raitatakkinenkin töissään... :D



Se koivu kaadettiin tuosta viime viikonloppuna, ja tämmönen kukkamaa sihen tehtii ympärille. Eka luulin et nuo tais kuolla ku näyttivät nii heikkovointisilta, mutta kyl ne nähtävästi siitä si piristyivät kuiteki.





Mun luonnonkukkaketo-kukkapenkkini reunustaa... Tuo linnunpesä oli siinä kaadetussa koivussa, ja mä halusin säästää sen ja laitin sinne tuommosen pyöreen pienen kiven. :)



Lupiinit sentää vaikuttaa kasvavan...



Sitten on vielä yks kukkapenkki johon laitettiin pikkusydäntä (kiitos äiti!) ja jotai tommosta sinistä jonka nimee e ny taas muista... 




Tänää ois viel tarkotus vähä sinne luonnonkukkapenkkiin laittaa lupiinia. Äiti oli laittanu jo sisälle siemeniä itämää, ja saan nyt sit niistä tuonne maalle laittaa. Se on hiukan semmosena väliaikaissijoituskohteena joilleki kukille kunnes niille saadaan oma paikka tehtyä, mut siinä ny on tilaa laitella sit pitkin kesää aina jotaki mitä mieleen tulee. Tällä hetkellä siinä on siis vaan muutama muratti (jonka pakkanen vei), lupiinimätäs, siemeninä kylvettynä lupiinia, päivänkakkaraa ja joku mikäliä niittykukka-seos. Ja sit siinä tosiaan on muutama semmonen epämääränen mätäs vartoomassa lopullista sijoituspaikkaansa. :)

Jep jep. Puusavottaa ja romukuormaa, roskienpolttoo, haravointia... Siinä menee mein kesä.


Jeepu

perjantai 2. toukokuuta 2014

Kuulumisia toukokuun alusta...


 Ihanaa miten on jo ollu niin aurinkoisia ja lämpimiä päiviä!
Vaikkakin mukaan mahtuu myös niitä pilvisiä päiviä, lumi-/räntäsateita ja hyytävän kylmää tuulta...

Juurikin sellanen lumisadepäivä osu kohdalle sillon kun kuvailin näitä lasipulloja, mutta kyllä siellä vaan hiukan vihertääkin... :)

Juuri tuosta sinipulloikkunan näkymästä ollaan nyt hiukan harvennettu puita, ja lisää tullaan harventamaan kunhan keritään ja jaksetaan. Näkymä pihalla on melkosen villi nyt kun risuja on siellä täällä, mutta kait se siitä pala kerrallaan saadaan kuntoon tuo piha.

  



Näkymä pihalla on nyt vähän tämmönen;







Mutta voi miten mua inspiroikaan toi näkymä joelle! Vielä on paljon paljon paljon puuhaa, mutta takapihalla on ihanaa kun sinne illallakin vielä aurinko yrittää kurottaa... :)



Virittelimme hiukan kukkapenkkiä tontin rajalle, siellä jo muutama muratinkränä urheana sinnittelee henkensä pitimiksi... :) Ja siis tarkotus ois tohon semmossia luonnonkasveja laitella, saavat rauhassa levitä siellä.
Ja muuten tuo linnunpesä löyty (tyhjänä!!!) siitä koivusta joka kaadettiin, niin halusin sen sitten säästää ja iskin ainakin toistaiseksi tohon kukkapenkin laitamille. Katsotaan jääkö siihen vai keksinkö jotain muuta sille.




Lupiineja löyty tämmönen "mätäs", ja tietty ne piti pelastaa ja heittää kukkapenkkiin. :)



Mutta minkähän mahdollisen alkuja ne nämä on? Muutama siellä täällä törröttää, en vielä viittiny repiä pois ku jos onki joku hiano, mut kai nää jotai rikkakasveja on vai..? Ku eihä mei penkissä mikää muu kasva! :D
Tunnistaako joku mitä näät on? Pitäsköhä ne vaa repiä pois...




Nii juu, kaadettiin se koivu. Mä niin tykkään kun se on tommonen vähä neliön mallinen. Siihen sitte rungon päälle jotaki, mut tohon viereen maahan istutettiin kahta erilaista kukkaa. Ja heh, kummankaa nimee en tiettykää muista. Mutta toivon kovasti että ne siinä säilyy ja kasvaa ja menestyy ja viihtyy eikä kuole pois.



Tämmösset jo vähän availi nuppujaan tuolta toisesta kukkapenkistä. Siinä maa on niin kovin kivistä ja kuivaa, että oon siihen laittanu tämmösiä maanpeitto-kasveja, mitälie kalliokasveja ovat. Aika kivasti osa on levinny, toivottavasti muut ottaa mallia! :) Laitan siitä myöhemmin kuvaa kun ehdin sitä vähän kaunistaa...



Se ihanasti kurotteleva ilta-aurinko todella inspiroi mua. Ja ihana joki.



Tapsaa inspiroi grillikauden avajaiset. xD



Mitähä mä oo viimeks kertonu mein juoksuharrastuksesta? Oonkohan mä kertonu ylipäätää mei juoksuharrastuksesta? :)
Noh. Keväällä 2012 keksittiin alkaa yhdessä käydä pienillä hölkkälenkeillä. Lisättiin aina vähän kerrallaan juostavaa aikaa ja matkaa, ja lopulta kesällä juostiin yhteenmenoon ilman välikävelyitä puolta tuntia kerrallaan, neljää kilometriä. Sitten juoksuharrastus hiipui ja jäi kokonaan syksyn ja talven myötä. Ja voi miten se harmitti! Nyt vuoden alusta aloiteltiin uudelleen. Talvi kun oli mitä oli, se mahdollisti hienosti juoksemiset kun ei ollut pakkasta, ei lunta eikä liukasta, muutamaa poikkeuskertaa lukuunottamatta.

Nyt villitys on vaan kasvanut, ja voi hyvin! :)
Nykyään koitan päästä kolmesti viikossa juoksemaan. Joskus menee puoli tuntia, toisella kertaa 5 kilometriä, vähän vaihtelevasti, miten milloinkin ehtii ja jaksaa. Joku sunnuntaiaamu Tapsa lähti juoksulenkille mukaan (välillä käyn yksin tai Hanna-ystävän kanssa kun Tapsa on 3-vuoron vuoksi eri aikaan kotona kun minä) ja juoksimme ekaa kertaa 6 kilometriä yllättäen itsemmekin. Voi miten kiva mieli siitä tuli!

Vappu-torstaina lähdin aamulla lenkille ja jätin Tapsan nukkumaan kun oli niin kovin väsynyt. Alkuun väsytti itseänikin niin kovin, että mietin juoksevani vain 12min ja palaavani takaisin kotiin. Totesin pian etten viitsi edes yrittää juosta reippaasti jotta saisin hyvän matkan siihen 12minuutille, ja jatkoin vain hölköttelyä. Ajattelin kääntyväni takaisinpäin viimeistään kolmen kilometrin maamerkiltämme, mutta sitten päätinkin jatkaa lenkkiäni toisen kautta, joen vastakkaisen puolen teitä pisin takaisin. Olimme ajaneet autolla sieltä kahdesti, ja kuvittelin muistavani reitin josta arvioimme kertyvän yhteensä vähän vajaa 7 kilometriä. Ajattelin juoksevani kuusi, ja käveleväni lopun matkaa takaisin talolle. Taivas aivasti räntää niskaan, ja yhtäkkiä kuuden kilometrin jälkeen tie ei enää näyttänyt ollenkaan tutulle. Sitkeästi kuitenkin jatkoin hölkkää eteenpäin, kunnes tajusin kääntyneni liian aikaisin tienhaarasta ja juoksevani jonkun talon pihaan. Jonkinsortin riemukaaren siinä vetäsin ja koitin juosta reippaasti pois. Onneks siitä sitten pääsi pian jo tutummalle ja isommalle tielle. Totesin ettei puutu enää kun 300 metriä jotta tulisi 8 kilometriä täyteen, pakkohan se oli juosta. :)

Tapsa naureskeli kotona että kyllä vaimo ois selvinny lyhyemmällä lenkillä jos olis vaa malttanu pysyä reitillä. :) Mutta että 8 kilsaa!



Tassu voi hyvin ja nauttii huomiosta.




Nyt kello on kerenny jo niin myöhäselle, että emännällä rupee silmät lupsuun.

Hyvää yötä, kaunista huomenta...

-Jeepu-