PUU KAATUU!

Mä tossa aiemmassa postauksessa raportoin niistä kuusista, 

kahdesta kaveruksesta jotka kasvo talojen välissä.

EI KASVA ENÄÄ! :D

Tapsa laitto moottorisahan laulamaan ja mä hurrasin vieressä.

Toinen oli rungostaan onneks sen verran ohuempi, et oli sentää suhteellise helppo kaataa.

Just hetkee ennen ku puu rasahti maahan, näin miten joku lintu hulahti sieltä oksien välistä lentoon.

 

Ja voi mitä sieltä oksien seasta löyty...

Munakokkeliks meni... :(
Onneks kuitenki kaadettii puu tossa vaiheessa, ois tuntunu varmaa vielä hirveemmältä 

ku ois löytyny pieniä poikasia kurkku pitkällä huutamassa...

Ja sitten sen isomman kuusen kimppuun.

Tapsa mittas ympärysmittaa toiselle kuuselle 125cm.

Piti liinata varmuuden vuoksi kii toiseen puuhun 

ettei vie pirtin takaseinää mennessään ku kaatuu. :)

Ja tosi hyvin kyl onnistu, just siihe kohtiille mäjähti maahan ku pitiki.

Linnunpesiä löyty tästäki neljä, mutta ketää asukkeja ei tavattu.

Tikka oli käyny nokkimassa kaikista kävyistä siemenet,

siin o ollu herkkupöytä notkuvana ku tuolla o seassa ahminu. :)

Ens viikoloppuna vähäse halkojen tekoo ja haravointia,

ja siivoilun ja järjestelyn jatkamista.

Kyä se tästä.

Piha o nyt ihanan paljo valosampi illalla, aurinko pääsee paistamaan.

Ja myöhemmin vielä enempi ku käydää kii noihi tonti muihi puihi. :)

Nyt kuumaa kaakaoo työmiehelle ja -naiselle,

ja sen jälkeen kohti Höyhensaaria.

-Jeepu-

Jokijääretki ja kastunut kenkä.

Tuossa viime viikonloppuna oli niin valtavan ihana ilma, että päätettiin lähtee siitä nauttimaan toppavaatteisiin pukeutuneina pikkusen pidemmälle kävelyretkelle. Toki mulla oli kamera mukana, kuinkas muuten.

Jossain vaiheessa vähäsen poikettiin tieltä läheisen pienen joen luo, siellä oli silta jota halusimme mennä katsomaan. Ja voi sentään... Kamera räpsyi. Koska näimme joen reunoille kasautuneista jäistä miten paksua tuo jää oli, päätimme jatkaa kävelyämme joen jäätä pitkin eteenpäin, turvallisin mielin.

Jo sillan altakin löytyi vaikka mitä kuvattavaa!

Jäällä oli ihana kävellä, kuin jossakin talven taikamaassa oltaisiin kuljettu...

...jänisten kanssa samoja reittejä...

 

Kuuntelimme Viitasen Piiaa ja kävelimme rauhassa eteenpäin.
Vastaan tuli ryteikkö, joen yli kaatuneita puita, ja Tapsa lähti (edellä kun käveli) ylittämään niitä.

Yhdessä kohtaa johon hän astui olikin heikko ohuemmin jäätynyt kohta, ja sinnehän se jalka upposi polvea myöten! Meikävaimo koitti kuivata nenäliinoilla Tapsan jalkaa... Voi hyvänen aika.
Onneks mulla oli omien sukkieni päällä villasukat, riisuin ne ja laitin päällekäin Tapsan jalkaan, ja lähdimme heti takaisin talolle. Onneks ei oltu kovin kaukana! Pakkasta kun kuitenkin oli 20 astetta.

Aurinkokin alkoi laskea ja värjätä taivaanrantaa.

Tuosta vaan, rinnettä ylös ja takaisin talolle, lämpimään vaihtamaan kuivat housut ja sukat!

Kotosalla meitä odotteli kissamme joka on viimeaikoina kovasti innostunut Jeepun neulooseista ja tulee aina nyhtämään lankoja kun jotakin sukkaa koitetaan nitkutella...

Myöhemmin halusin vielä kuvata hiukan näitä sikariputkia. Mikähän näiden nimi mahtoikaa olla..?
Osmankäämi?

Sisään tullessani löytyi tämä toveri vintin rapuilta pousailemasta...

Ja voi miten se nauttii rapsutuksista, ja kehrääkehrääkehrää. :)

Kirpparillekin kerkesimme, ja voi miten hienon vanhan kolvin löysimme! Pakkohan tuo oli ostaa ja tuoda kotio vanhan ison avaimen vierelle. Voivat siinä sitten keskenään kertoilla toisilleen tarinoitaan... :)

Kynttilöitä on poltettu, ne tuo ihanasti lämpöä ja hempeäälempeää valoa.

Rappusiin löytyi myös oikein passelit kynttilälyhdyt, 

viimeiset viisi HongKongista -50%!

Nyt pikkusen kuumaa kaakaoo ja neuloosi esiin.
Puikoilla on raitalangasta tulossa sukat äidille.

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

-Jeepu-